Näätä jahti osa1.

Noniin, nyt pääsi allekirjoittanutkin aloittamaan todenteolla kultakurkun perässä kulkemisen. Näätän metästys on jahtimuotona täällä Lapin kairoilla suhteellisen haastava, mutta onhan minulla tuo valkoruskea apulainen.

Tällä kertaa kultakurkku veti pitemmän korren, eikä näyttäytynyt koiralle eikä miehelle, jälkiäkään en tavannut, lunta on vielä niin vähäisesti.. Lumiraja kulkee hiukan ennen kittilään, jossa kuulemma 40cm.  Ja välimatkaa vain 50km.. Sais tännekki alkaa sateleen sitä lunta..

No, päivä oli kuitenkin kaikinpuolin upea. Vallitseva sää oli mitä parhain, joskin joku etelmänmies olis saattanut kylmää valitella, kun auton digitaalimittari näytti pakkaslukemaksi -26.3 astetta kun läksin kairaan. Se ei menoa haitannut, vaan jo ensimmäisten satojenmetrien jälkeen oli kerrastopaidan selkä märkänä.. Kanalintuja näkyi runsain mitoin, enimmäkseen teeriä, mutta mahtui joukkuun myös koppeloita ja pyitä. Metsoja en tavannut, mutta jätöksiä ja syönnöksiä männyssä näkyi, joka paljasti metsojenkin talvehtivan metsästymaillani. Lintujen määrä toi kyllä lämpimän piston sydämmeen, kanalintukanta voi erittäin hyvin!

Ja vielä muutama kuva päivän retkestä!

 Nyt ollaan pelipaikoilla, laaja rämealue kahden vaaran välissä.

 Haukkuun erehtyi vain näitä veijareita, mutta mukavaa tämäkin oli katsella ja kuunnella.

 Aurinkonousee, matka kohti näätä maita alkaa.

 Näistä kahdesta puusta karkasi yhteensä 5 koppeloa.

 Kaunis on luonto auringonnousun aikaan

Ruska löysi jängänpohjukasta hiukan enemmän lunta, tuuli pyryttänyt pitkää jängän selkääpitkin ilmeisesti. Oli siinä ilmeisesti mukava pyöriä..

Haaste!

Erälle.net foorumilla on heitetty haaste koskien omaa blogia. Haastaja on toinen blogin kirjoittaja, tuon blogin löytää osoitteesta; http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com

Kysymyksiä on 11. Tässä vastauksia nopean mietinnän pääteksi.

1. MISTÄ ALUN ALKUJAAN SAIT KIPINÄN BLOGISI KIRJOITTAMISEEN?

Blogin kirjoittaminen alkoi ihan omasta halusta. Kaverit, sukulaiset ja myös tuntemattomat soitteli ja kertoi kasvotusten, että heidän mielestään osaan kirjoittaa oikein hyvin. Erätarinoita olen kirjoittanut jo muutaman vuoden ja onhan noita julkaistukkin, mm. Metsästys&kalastus lehdessä. Siitä innostus sitten lähti, halusta kertoa omia tunteita ja tarinoita, sekä tuoda esiin mielipiteitä ja kannustaa kuvien ja reissuraporttien myötä myös nuorta sukupolvea metsästyksen, tuon jalon harrastuksen pariin.

2. MINKÄ AIHEPIIRIN BLOGEJA LUET MIELELLÄSI?

Seuraan vakituisesti vain metsästys ja perhokalastus aiheisia blogeja. Myös riistaruokaa käsittelevät blogit tulee luettua usein.

3. MIKÄ ON MIELESTÄSI OMAN BLOGISI PARAS KIRJOITUS VIIMEISISTÄ 5 BLOGITEKSTISTÄ? MIKSI?

Noo, valinta on vaikea.  Päädyn kuitenkin viimeisimpään, pieneen tarinaan siitä, kun  koirani Ruskan kanssa ammuttiin ensimmäinen kanalintu haukusta.

Miksikö? Lyhennetty tarina on mieleeni siksi, että se on tiivistetty mielestäni lyhyeksi, kuitenkin niin, että lukijan mielenkiinto säilyy ja tarina jopa tempaa mukaansa ja herättää pääkoppaan mielikuvia tilantesta. 

4. TIETÄVÄTKÖ TUTTAVASI BLOGISTASI? TIEDÄTKÖ KUKA LUKEE BLOGIASI?

Kyllä tuttavat tietävät blogistani. Mutta en tarkalleen tiedä, ketkä kaikki sitä lukee.

5. KUINKA USEIN YLEENSÄ PYRIT TAI MUUTEN VAAN PÄIVITÄT BLOGIASI? 

Se hiukan riippuu, en päivitä blogiani nyt säännöllisesti, osa-syy on oma laiskuus ja toinen on kiireet. Myös aiheiden vähyys tulee vastaan joskus. Pyrin kuitenkin päivittämään blogiani niin, ettei kukaan luule, että toiminta on lakannut. Aina hyvän julkaisuaiheen tultua päivitän blogini.

6. SITTEN VÄHÄN TOISENLAISTA AIHEPIIRIÄ.. MISSÄ TOIVOISIT OLEVASI JUURI NYT?

Metsällä. On hieno kuutamoyö tulossa, pakkasta reilut 15 astetta, mutta lunta ei yhtään, joten pimeää riittää eikä näädän jälkiä näy.. Toivottavasti etelässä pauhaava lumimyräkkä rantautuu nopeaa tänne pohjoiseen, jotta päästää kultakurkun jäljille!

7. MISTÄ VUODENAJASTA PIDÄT ENITEN? MIKSI?

Kaikissa vuodenajoissa on omat hyvät puolensa, mutta kyllä syksy vie voiton.

8. MINKÄLAISESSA MAASTOSSA ULKOILET MIELUITEN?

Kaikki sopii. Jos puhutaan metsästyksestä, niin tottakai vanhaa mäntyä kasvavassa ikihonka metsässä, mutta jos puhutaan taas ihan liikunnallisella puolella, niin ei ole merkitystä. Avoimet maastot on toki talvella mukavia hiihdellä metsäsuksilla.

9. MINKÄLAINEN SÄÄ YMPÄRILLÄSI VALLITSEE TÄLLÄ HETKELLÄ JA MINKÄLAINEN HALUAISIT SEN OLEVAN NYT?

-16,2 astetta pakkasta ja nolla tuuli. Lunta ei yhtään. Toivoisin sään olevan tällähetkellä juurikin sen -15 astetta ja uutta lunta sataisi pikkuhiljaa vanhan päälle, saisi sitä lunta jo olla se 40cm.

10. OMISTATKO ELÄIMIÄ? JOS NIIN MITÄ?

Kyllä. Koirani Ruska, Maaliskuussa 3 vuotta täyttävä Pohjanpystykorva uros

11. MIKÄ ON MIELEENPAINUVIN TAPAHTUMA TÄLTÄ VUODELTA?

Vuoteen mahtuu paljon hienoja hetkiä, niin metsällä kuin arkielämässä. En osaa oikein kertoa yhtä, joka olisi ylitse muiden. Mutta syksyn kanalintu jahdit kyllä on upeita muistoja! Toivottavasti saadaan vielä talven aikana lisää mieleenpainuvia muistoja niin urheilun,metsästyksen kuin ihan muun elämänkin saralla.

Se ensimmäinen pudotus!

Kertoillaampas illan ratoksi yksi mieleen parhaiden jääneistä metsästysmuistoista! Toivottavasti en unohda näitä hetkiä koskaan.

Oli vuosi 2010, metsästeltiin kanalintu jahdin viimeistä viikkoa, jahdista oli rippeenä pohjalla enään vajaat 5 päivää. Lokakuun aamu valkeni kirkkaana, mittari näytti muutamaa miinus astetta. Kun haistelin mökin terassilla aamun tuomia tuoksuja, livahti sisältä jahtikaverini, 5 kuukautinen Pohjanpystykorva uros Ruska. Tämä syksy oli Ruskan ensimmäinen, ja opetellessahan koko syksy oli mennyt, mutta muutamia hyviä haukkuja olimme silti saaneet syksyn kuluessa. Mutta ilmat tai tuuri ei todellakaan ollut meille suopea,pikemminkin toisin päin! Mutta siihenhän me emme voi vaikuttaa, ja olihan Ruskalla vielä monia ja taas monia syksyjä aikaa oppia! Kaikesta huolimatta olin pyyhkinyt epäonnen tunteet mielestäni ja lähdinkin luottavaisin mieli viimeiselle jahtiviikolle, säätiedotus lupaili pieniä yöpakkasia,eikä tuulestakaan pitänyt olla haittaa!
Oli perjantai aamu, päivä oli pikku hiljaa valkenemassa kun olimme jo Ruskan kanssa kairassa, Ensimmäiset nousevan aamuauringon säteet ottivat puiden latvoihin. Aamun ensimmäinen Teeri kukko viritteli syyssoidintaan jossakin jängänreunan männyssä, kohta kukerrusta kuului kaikkialta. Ruska ei malttanut odottaa, sinne oli päästävä, teeren pelin tuomariksi! Ja mikäpäs siinä, hiljattain lähdimme kulkemaan vaaranreunaa pitkin, kohti noin kilometrin päässä sijaitsevaa isoa suota, siellä tiesin aamulla teerien pitävän soidintaan, ja niin nytkin! Kun saavuin lähelle suon laitaa, yritin metsän suojasta katsella teerien olinpaikkaa, oli kuulas pakkasilma ja äänen tulosuunnan hahmottaminen erittäin vaikeaa. Menin kontalleen, silloin huomasin yhden, heti perään toisen ja kolmannenkin komean teerikukon! Ja vain hetkeä myöhemmin alkoi haukku, tuo kiivas nuoruuden innoittama ääni, kuin musiikkia luonnon hiljaisuudessa! Havahduin, oli päästävä suon reunaan, mahdollisimman nopeasti ja huomaamatta, hylkäsin repun ja haulikon siihen paikkaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ampua kiväärillä. Pääsin kuin pääsinkin suonreunaan, noin viiden minuutin konttaamisen ja ryömimisen jälkeen. Katsoin vielä kerran teeriä, kolme komeaa kukkoa, ja niitä koira haukkuu katkeamatta! Poistin kiikarin linssisuojan, valitsin laitimmaisen teeren, koska sen koira oli selkeästi merkannut haukkuunsa! Yksi pitkä puhallus ulos, keuhkot tyhjäksi ja kiikarinristikko keskelle teeren siipipankaa, sitten vain puristus liipasimesta ja EI! Tilanne laukeaa vain sadasosa sekunttia liian aikaisin.. Teeret ovat lennossa, ja koira niiden perässä, uusiutuvia epäonnen tuntemuksia on enään vaikea kuvailla..

Uusintahaukkua ei kuulu, odottelen koiraa saapuvaksi, ja sieltähän se tulee, hyvittelen Ruskaa hienosta työstä ja lähden allapäin jatkamaan matkaa! Kuljettuani noin pari tuntia aamuauringon paisteessa, katkeaa metsän hiljaisuus kuin veitsellä leikaten, muutamaan sekunttiin en tajua mitä on tekeillä. Sitten minulle valkenee, HAUKKU! Ruska haukkuu! Haukku kuuluu kaukaa vaaranlaelta, sinne käy matkani, mahdollisimman nopeasti. Arvelen haukkuun olevan matkaa noin puolisen kilometriä, muutaman sadanmetrin spurtti ylämäkeen saa hikipisarat tippumaan otsalta, mutta se on asia joka siinä vaiheessa minua vähiten kiinnosti. Lähestyn haukkua, enään parisataa metriä, matka lyhenee askel askeleelta, enään satametriä.

 Puusto on harvaa mäntymetsää, ja aluskasvillisuus koostuu lähinnä kanervista ja mustikan varvuista, puolen minuutin mietinnän jälkeen päätän yrittää luodikolla, hiipien, kontaten ja väliin ryömien lähestyn haukkua, veikkaan matkaa olevan enään 60 metriä, näen koiran! Katson puuta johon koira haukkuu, en löydä puusta ensisilmäyksellä mitään, lähden kiertämään ympyrää löytääkseni paikan josta näen kokopuun! Se löytyykin yllättävän helposti, kiikaroin puuta, mutta silmäni eikä kiikarin linssi tavoita mitään lintuun viittaavaa, kunnes huomaan sen! Iso Metsokukko, aivan männyn latvassa! ”Nyt en halua epäonnistua” mietin mielessäni. Arvioin matkan, katson koiraa ja samalla silmäyksellä lintua, matka on n. 60Metriä.

Löydän heti hyvän mättään jonka päältä pystyn ampumaan, lasken kiväärin mättäälle, katson metsoa kiikarinläpi, lasken ristikon siipipankalle ja puhallan keuhkot tyhjäksi, puristan liipasimesta, haukku katkeaa, katson latvaan ja näen kuinka iso Metsokukko lähtee tippumaan kohti sammalikkoa! Niitä ilon tunteita ei voi enään kuvata, juoksen koiran luo, nostan metson maasta ja hyvittelen koiraa suunnattomasti!

Ruska on varmasti yhtä innoissaan kuin minäkin, olihan se ensimmäinen pudotus! Suolistettuani Metson, annan Ruskalle työpalkaksi sydämmen ja maksan. Hyvin näyttää maistuvan! Lähden etsimään repun ja haulikkoni, enään minulla ei ole kiire, käärin Metson sanomalehteen ja laitan reppuun. Etsin hyvän tervaskannon ja alan tekemään tulia. Hetken kuluttua edessäni roihuaa tervastulet. Mättäällä istuu onnellinen metsämies ja repun vieressä nukkuu nuori metsästyskoiran alku, ja mikä parasta lähipuusta roikkuu hienosta haukusta ammuttu Metsokukko!

Metsästys ja sen merkitys

Sunnuntai, tuo pyhitetty lepopäivä nostaa esiin pohdittavia asioita kerta toisensa jälkeen. Tänään ajattelin hiukan miettiä metsästystä ja sen merkitystä yleisesti.

Vaikka meidän metstästäjien harrastus määritellään lainsäädännössä riistan tappamiseksi ja pyydystämiseksi, ei koko totuus ole niin yksinkertainen.

Kaikki riista elää luonnossa ja ovat siellä olosuhteiden ja luonnonlakien armoilla. Toiset riistaeläimet ovat kasvinsyöjiä, kun taas jotkut niiden saalistajia. Luonnossa eletään aina toisten kustannuksella.
Meidän, eli ihmisten olemassaolo on aina sidoksissa luontoon ja sen hyväksikäyttöön. Onhan ihminenkin osa luontoa ja voisi jopa sanoa, että ihminen on, joka tapauksessa pakotettu sitä hyödyntämään jokapäiväisessä elämässään. Ei välttämättä metsästämällä, mutta onhan metsästyskin jollekkin elinkeino.

Miksi metsästämme? Siinä kysymys johon ei ole yhtä oikeaa vastausta, niinkuin juuri sanoin, jollekkin se todella on elinkeino, mutta useinmiten se on vain harrastus ja keino irtautua arkielämästä.  Jalo harrastus jota on vaalittu ns. kansallisaarteena kaikki vuodet. Sitähän se myös on, ainutlaatuinen mahdollisuus harrastaa metsästystä. Metsästyksen luonne on vain muuttunut aikojen saatossa. Ennen esi-isämme metsästivät elääkseen, nykyään metsästys on lähinnä juurikin sitä edellämainittua harrastamista ja keino irtautua. Erä elämän salat on tuntemattomia todella suurelle osalle suomen kansaa, koska suhteessa meitä metsästäjiä on vähän. Mutta ne jotka tuntevat ne, tietävät miksi metsästys on minullekkin niin tärkeää. Kipinä yöt laavulla ja pakkasen puremat varvut ja koivunoksat. Kaikki ne mitä kuuluu metässä olemiseen ja yöpymiseen on jotain, mitä kukaan ei voi ymmärtää sitä kokematta. Metsästys on myös sadonkorjuuta minun mielestä, kaikki eivät näe asiaa ehkä niin suoraan, enkä myöskään minä, mutta asia on liian monimutkainen tässä selitettäväksi.

Jokatapaukssea jokainen metsästäjä on yksilö, niin myös tapa miten metsästää,mitä metstää ja minkä verran. Joku nauttii vesilinnustuksesta, toinen hirvenpyynnistä ja jotkut kanalinnustuksesta. Näiden ohella on metsästäjällä niin paljon mahdollisuuksia eri koira rotujen ja riistalajien suhteen, että se tekee metsästyksestä hyvin monipuolisen ja jopa melkein ympärivuotisen harrastuksen. Se kuinka paljon panostaa rahallisesti ja/tai omaa aikaansa metsästykselle, on jokaisen oma asia.


Mietitään ensikerralla lisää! (:

Lintusyksyn 2012 Kuvakokoelma

Keräilin aikani kuluksi kokoon murto-osan otetuista kuvista syksyn varrelta! Toivottavasti pidätte näkemästänne. Klikkaamalla allaolevaa linkkiä, pääsette katselemaan kuvia!

Lintusyksyn 2012 Kuvakokoelma

Kanalinnustuskauden 2012 viimeiset päivät

Noniin, kaikki hyvä loppuu aikanaan voi taas todeta. Kanalinnustuskausi kaksnollaykskaks on nyt paketoitu ja voimme taas  hymyssäsuin takkatulen ääressä ja saunanlauteilla kavereiden ja vanhojen eräjermujen kanssa muistella kulunutta syksyä ja niitä mahtavia tilanteita ja hetkiä mitä luonto meillä tarjosi. Syksyyn mahtui useita onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta silti se on mieleenpainuva, kuten kaikki muutkin linnustusyksyt. Kaudet ei ole samanveroisia, ei läheskään, mutta kaikkia yhdistää se, että aina jää mieleen jotkut tilanteen muita paremmin, kaikista kausista muotoutuu omat muistot.

Kausi 2012 oli omalla kohdallani  hyvin kaksijakoinen, käveltiin joku päivä tyhjää, kun taas jokupäivä reppu oli täysi jo muutama kilometri auton jättämisen jälkeen. Noh, tuuria vaatii urheilu ja niin vaatii myös metsästys. En silti voi sanoa, että jotakin olisi jäänyt hampaankoloon tästä syksystä, lähes kaikki toiveet ja tavoitteet jotka asetin ennen kun kausi starttasi, niin toteutui. Edelleen se latvametso kiväärillä jäi odotuttamaan, mutta joskus senkin aika tulee. Usko omaan tekemiseen pitää vain pysyä tallella!


Mieleenpainuvimpia tilanteita oli toki tiputukset Ruskalle, mutta myös lukuisat hienot pomppulintu ja kivääri tilanteen,  hieno on taas muistella syksyn kulkua ja odotella seuraavaa kanalinnustuskautta. Onneksi jahdit ei tähän lopu, vielä yritetään näädän perään, kun metsästysaika huomenna alkaa. Ja jos sitä vielä kerkeäisi naapurinpuolella käydä pahimpia kanalintupaineita purkamassa huurremetsojen perässä.

Pari kuvaa jahdin viimeisiltä päiviltä;

Metsästin siis viimeiset päivät pohjanmaalla.

 Aamun ensimmäinen ukko tipahti hiukan erikoiseen asentoon..

 Aamun toinen totteli hyvin 6,5;sta

 Komea oli keli ja niin oli myös luminen maisema.

 Teerien asuinsijaa, siellä jossain.

 Huomaamaton maastoutuminen?

 Tiistaiaamun pariskunta

Kauden päätöspäivän aamu oli enemmän kuin hyvä!! Tähän oli hieno päättää kanalinnustuskausi!

Luodikon laukauksia ja haukkua kairassa

Eilen kävin koiruuden kanssa lintujen perässä, tässäpä pieni kertaus hienoista tapahtumista!

Aamu valkenee kirkkaana, auton pakkasmittari näyttää -7 astetta ja aurinko tekee nousuaan. Parkkeeraan auton metsätien päähän, tästä alkaa selkonen, alue johon lukeutuu monia upeita muistoja vuosien varrelta ja alue kattaa kaikkea ikihongikon ja aukkojen väliltä, mutta se ei mieltä paina. Veri vetää jo metsään. Nostan luodikon selkääni ja vapautan koiran. Haulikko on tähän aikaan turha kapistus, lunta on hiukan ja pakkasta reilusti, maa rahisee siihen malliin, että ampumaetäisyydet ei ole lähelläkään haulikon kantamaa..

Kuljen pitkin vaaran laitaa, välillä jängän reunassa poiketen, auringon ensisäteet ottaa jo suurimpien petäjien latvuksiin. Yhtäkkiä aamun täydellisen hiljaisuuden rikkoo haukku, se kuuluu n. 300metrin päästä jängän reunasta, erotan haukun seasta teerikukon kirrausta. Niimp niin, Ruska on jo kerennyt jängälle teeren pelin tuomariksi. Lähden lähestymään jänkää, en uskalla mennä kovin lähelle, joten n. 200metrin päästä hakeudun sivusuunnassa jängän reunaan. Erotan heti teerikukon, se istuu raukeana aamuaurinkoa ottamassa keskellä suota isossa kelossa. Ja tutkailee kummissaan alla kiivaasti tuttavuutta tekevää otusta. Laskeudun polvilleni, asetan luodikon mättään päälle ja työnnän patruunan piipuun. Arvioin matkaksi n. 180m. Nyt tarvitaan hyvä laukaus, sen tiedostaa mies jäisessä jängässä maatessaan. Ristikko hakeutuu kaulantyvelle, on se osunut aiemminkin pitkältä matkalta. Viimeinen huokaus ja puristus. Näen heti kiikarista kuinka pölähtää, teeri lähtee vyörymään kelon latvasta alaspäin myttynä, kun se tavoittaa jäisen rahkasammalikon, on mättäiden välissä mies hymy herkässä. Mutta mitä kummaa, koira ei jää linnun luo vaan säntää täyttäpäätä vaaran kylkeä kohti, pian näen, että n. 10 mustaa teertä lentää parvessa metsän suojaan, ei siis ollut ainoa lintu, metsänreunus puissa oli lisää. Harmittelen hiukan, että en saa hyvitellä koiraa, mutta eipäs se mitään haittaa, kyllä työ tekijäänsä neuvoo. Otan linnusta kuvan, ja suolistan sen, käärin komean kukon sanomalehteen ja suuntaan kulkun teerien lentosuuntaan, koiran kokoajan poissaollessa mietiskelen, mikähän mahtaa olla homman nimi. Edestä karkaa koppelo, se oli männyssä ruokailemassa, sen paljastaa lumelle tippuneet neulaset.

Kerkeän kulkea teeri tilanteen jälkeen n. 10minuuttia kun kuulen vaimeaa haukkua, haukku siirtyy, ja siirtyy uudelleen, nyt se tulee jo paljon lähemmäs. Arvelen, että olisiko hirvi. Arveluni ei kuitenkaan osu oikeaan kun kuulen teerien kirrausta ja kotkotusta etumaastosta, samalla repeää haukku. Mietin mielessäni, että nyt on tuurikin jo puolellaan, lähestyn kaukana, n. 400metrin päässä alkanutta haukkua miltei juosten. Olemme umpimetsässä, edessä ei ole jänkää, ei hakkuuta sen tiedän 8vuoden kokemuksesta. Matkaa haukkuun on enään noin. 120m kun näen koiran, haukkuu suurta petäjää kumpareen päällä, laskeudun polvilleni ja tähystän puuhun, miltei heti silmä huomaa jotain epämääräistä pitkän pankaoksan päässä, tuo ei kuulu tuohon. Ja kiikarihan sen paljastaa, teerikukko, komea sellainen tähyilee ympärilleen oksalla, kurkkaa välillä alas ja sitten taas oikaisee kaulansa. Tiedän, että lähemmäs ei tohdi yrittää, lasken kiväärin toistamiseen mättäälle, lukko taakse, hylsy lentää sammalikkoon, ja lukko eteen. Uusi patruuna on piipussa, katse kiikariin, ristikko hakeutuu teeren siipipankaan, ollaan huomattavasti lähempänä kuin edellisessä tilanteessa, ja tukikin on parempi. Hengitys on vielä hiukan kiivas, jännityksen ja nopean lähestymisen johdosta. Ei se auta, ei se odottelemalla parane teeri haukku, kukko voi siipeytyä ilmaan milloin vain.. Asetan ristikon uudelleen siipipankaan ja puristan liipaisimesta. Teeri pölähtää kauniisti ja vaipuu alas oksalta, nyt alhaalla odottaa jo valkoruskean koiruuden hammaskalusto, huudan riemastuksissani ja säntään puunalle. Teeri ei kerkeä pahasti vahingoittua, hiukan kovaotteisessa koiran käsittelyssä. Hyvittelen Ruskaa tehdystä työstä ja alan ottamaan kuvia, noh se siitä kuvanotosta, reilupakkanen on tehnyt tehtävänsä repussa olleelle kameralle ja akku on tyhjä... Voi !&%¤#"!. No otan kuvia sitten omien aivolohkojen syövereihin ja alan suolistamaan lintua, ruska saa ansaitut makupalat, mutta isännän mieleen kiirii jo tervastulet, siispä koppaan repun ja luodikon selkään ja alan haeskella hyvää kantoa, se löytyykin nopeaa ja pari ensimmäistä kirveen iskua kertoo, että tervakselta ei vältytty! Pian vieressä roihuaa tervaskanto ja sen edessä istuu kaksi tyytyväistä metsästäjää.

Terve kaikille! Lisäilen tässä pienen kuvakokoelman! Aikajaksolta 8  -  18.10.2012

Tilanteita riistamailla on riittänyt, ja kymmeneen päivään on sisältynyt upeita hetkiä luonnossa, riistarikkaita alueita, hienoja erätunnelmia ja hyviä ystäviä.

Moi kaikille näin viikon alkuun!

Viikonloppu meni taas totuttuun tyyliin metsällä, tuo sääherra ei oikeen taaskaan ollut armollinen ja  metsästys toteutettiin todella vaihtelevissa olosuhteissa. Noh, kerrotaan nyt sitten kuitenkin jotain kun on aloitettu.

Perjantai;

Iltalenkki suuntautui mökin "takapihalle". Sateiden jälkeen linnut olivat hyvin hakusessa ja koirallekkin tuotti vaikeuksia löytää niitä tai edes hajuja niistä. Kuitenkin n, 30minuutin kävelyn jälkeen soi hiljaisessa metsässä haukku. Ei kerinnyt kauaa Ruska lintua puun alla kiusata, kun olin paikalla. Totesin koppelon istuvan suuressa petäjässä epäluuloisesti alla räksyttävää koiraa vilkuillen. Olin jo haulikon kantaman päässä ja pystyin ampumaan niiltä sijoilta, jyvä piirtyi koppelon kaulantyveen ja liipaisin sormi teki tuon tutun liikkeen. Ilmassa leijuvien höyhenten saattelemana koppelo mätkähti sammalikkoon. Tunteet olivat niin miehellä kuin koirallakin erittäin iloiset. Hyvään haukkuun ja tiputukseen oli hyvä päättää perjantai ilta ja lähteä saunan lämmitykseen.

Sunnuntai;

 Aamu valkeni utuisena ja sade vihmoi kasvoja kun ovesta terassille astelin. Ei ole ennenkään kelit minua haitanneet, joten metsälle lähdettiin. Aamu virkku teeri kukko oli istunut aukonreunus haapaan. Siitä pääsin sen poimimaan luodikolla pienen ryöminnän päätteeksi. Päivä kului ja oltiin jo puolenpäivän tienoolla kun ojanotkossa vihelteli iloisen kuuloisesti pyy. Kaivoin pyypillin ensimmäistä kertaa koko syksynä ja puhalsin siihen, innokas pyy vastasikin heti ja jo toisen puhalluksen jälkeen sivussa räpsähti. Utelias veijari kopsahti koivunoksalle tarkkailemaan kuka on tullut vierailulle. Haulikko puhui ja pyy tipahti oksalta maan kamaralle. Nyt oli siis tulien aika. Tein tulet ja keittelin kahvit, loppupäivä kului ja kun 4 aikaan olin autolla, ei saalista enään enempää tullut, vaikka lintuja näkyikin hyvin. Ei se ole onneksi pää asia. Hieno päivä kaikenkaikkiaan!

Maanantai;

Kello soi, unisin silmin kömmin tuvan ovesta ulos ja huomasin, että tuuli on laantunut. On siis aika lähteä etsimään latvateeriä. Aamu valkeni hiukan sumuisena kun kuljeskelin jängän reunoja. Teeren kukerrusta ei kuulunut, ei myöskään suhauttelua. Mutta väliäkös tuolla. Noin tunnin kulkemisen jälkeen alkoi tapahtua. Pari teertä ohitti minut kulkusuuntaani nähden vasemmalta ja istuuntuivat aukonreunus mäntyihin n. 150m päähän. Reppu selästä, patruuna piippuun ja tikka mättäälle. Ristikko asettui teeren siipipankaan ja aamun hiljaisuuden repi riekaleiksi kimakka kajaus. Näin heti, että laukaus osui, teeri tippui latvasta samaisen puun juurelle, missä se juuri istui. Fiilikset olivat korkealla. Kävin noutamassa teeren, suolistin sen ja laitoin reppuun. Kulkuni jatkoi kohti isompia suo ja jänkä alueita. En kerennyt kulkea edes 10minuuttia kun näin n. 10linnun parven istuvan aukolla pienen nyppylän päällä koivuissa.  Matkaa oli liki 250m, eli lähemmäs oli päästävä. Hylkäsin haulikon ja repun, ja pääsin kuin pääsinkin kontaten ja ryömien n. 170metrin päähän. Samat toimenpiteet toistui ja hetkessä oli  laitapuussa istuva kukko kiikarin ristikossa. Laukaus kajahti ja ilokseni huomasin, että osui. Lähdin hakemaan teertä, jota ei kuitenkaan heti puun alta löytynyt kuten oletin.. No eipä aikaakaan kun näin teeren juoksevan pakoon metsänreunan kankaalla. Urheilija nuorukaisen pari rivakkaa askelta tavoitti pakenian onneksi nopeasti. Suolistin linnun rauhassa ja lähdin kohti reppua. Päädyttyäni pienen etsiskelyn jälkeen repulle, käärin linnun sanomalehteen ja nostin repun selkääni. Suuntasin kulkuni kohti autoa. Vain vajaa kilometri ennen autoa osuin metsästä pienelle aukolle jossa on useita haapoja jätetty keskelle aukkoa. Huomasin puiden lomasta haavoissa istuvan teeriparven, n. 8lintua istui onnellisen tietämättömänä lähestyvästä vaarasta. Matkaa lähimpään oli vain 100m, joten ammuin niiltä jalansijoilta, teeri istui selin minuun ja tähtäsin laukaukseni selkäkopan yläosaan. Teeri vaipui alas haavasta, eikä näyttänyt mitään elonmerkkejä. Lintu löytyikin puun alta täysin kuolleena, laukaus oli ollut hyvä, vaikka tulikin luoti tulikin täkkälihoilta ulos, ei se tehnyt kuin pikkusormea pienemmän reijän. Totesin jahdin riittävän tältäpäivältä ja kuljeskelin hiljaa aamusta nauttien autolle ja palailin mökille syömään.

Pari kuvaa lopuksi;

Terve kaikille ja hyvää alkanutta Lokakuuta! Pitkästä aikaa päivitellään taas vähän blogiakin kiireen keskellä. Tekemistä ja kiirettä on todella riittänyt, niin metsästyksen kuin urheilunki saralla.

Metsällä olen kerennyt käymään vaihtelevasti, mutta silti kohtuullisen hyviäkin reissuja on mahtunut viimeisille viikoille. Ilmat tosin eivät suosi tällä kertaa kairassa kulkijaa, mutta ajankohdan voi valita, kelejä ei. Siihen on nyt tyytyminen.


Kerron tässä vaikka viimeviikon kahdesta parhaimmasta reissusta.

;Tiistaina ilma oli ihan kohtalainen, puolipilvinen ja tuulikaan ei ollut haittana. Siispä olin jo 06.15 pakkailemassa reppua ja juomassa aamukahvia. Kamat autoon ja menoksi, hiukan ennen seitsemää lähdin kävelemään. Ilma tosiaan ei ollut paha, syysaamun pimeydessä tehdyt havainnot osuivat oikeaan.

   Kiväärille saattaisi olla tänään käyttöä mietin kun otin ensiaskeleita hiljaiseen ja heräilevään selkoseen. Aamun ensitunnit kului nopeasti, lintu havaintoja tuli tasaisesti, mutta aamu arka lintu ei kestänyt yksinäisen kulkijan lähestymistä ja linnut karkailivat toinen toistaan kauempaa. Tuuri kuitenkin kääntyi hetki ennen kun kello löi 11.00. Ensin huomasin aukolla ruokailevan teeriparven. Laskeskelin että 14 mustaa ja ruskiat päälle, kivääri repunpäälle, latausliike ja katse ristikkoon. Ristikko hakeutui ukkoteeren siipipankaan, syvä henkäys ja puristus. Näin jo kiikarista kuinka höyhenet pöllähti ja lintu kuoli välittömästi. Muu parvi nousi siivilleen ja katosi metsän taakse.

    Sitten alkoi tapahtua.. Nousin makuultani, huokasin ja taisi siinä tulla muutama iloisuudenkin sana, sain repun juuri ja juuri selkään ja otettua ensimmäiset askeleet kohti aukon reunaa, kun takaviistosta kuului rysäys, nopea käännös ja näen kuinka metso hyppää suuresta aihkimännystä lentoon, nopea laukaus perään ja kuulen kuinka metso tulee oksien läpi suuren ryminän saattelemana.. Nyt tuli jo hiukan suurempi JES huuto, noudan metson ja totean, että olipas hyvä laukaus. Lintu ei laukauksen jälkeen esittänyt mitään elon tai rampissa hakkaamisen merkkejä, nostan metson maasta ja vasta silloin tajuan kuinka iso lintu on kyseessä. Erittäin vanha homenokka. Lähden kohti puuta johon ammuin teeren. Vanha ukko teeri makaa sammalikossa aivan puun juurella, osuma on juuri siinä mihin sen sijoitin. En suolista lintua vielä, koska haluan punnita sen heti mökille päästyäni, niin isolta se tuntui ja näytti. Totean heti, että jahti saanen riittää tältä erää ja suunnistan suorintatietä autolle. Mökillä punnitsen metson ja digitaali vaaka antaa tulokseksi 4.7kg. Metso oli repussa n. tunnin ennen punnitusta.


Toinen erittäin hieno jahtipäivä sattui sunnuntaille.

Lähdin taas n. 06.45 kävelemään, aamupäivä kului aika hiljaisesti lintujen osalta, tuulinen ja sateinen keli vaatii veronsa. Kuljin liki puolille päivin ilman ampuma tilanteita, mutta juuri kun suunnittelin tuuri kahvin keittoa alkoi tapahtua, kaksi vanhaa metsoa pomppasi sivulta tiheikön reunasta n. 30 metristä. Ammuin ensimmäistä sivu suunnassa lentävää metsoa ja näin sen tippuvan ensimmäisellä laukauksella, nopea heittolaukaus toisen karanneen metson perään pienen kuusen läpi ja ihmetyksekseni näen, kuinka toinenkin metso sortuu tantereeseen. Hiukan pitää tilannetta ihmetellä ja mielessä kelata ennenkuin sen tajuan. Lähden pian kuitenkin kiireellä hakemaan metsot, ensiksi ammuttu löytyy heti, mutta toista saan etsiä kymmenisen minuuttia, hiukan oli kai jalat vielä kantanut laukauksen jälkeen. Täydellisen tilanteen pilaa kuitenkin se, että kamera on unohtunut kotiin ja jahtikännykän virkaa toimittavassa Benefonissa ei kameraa ole.. Voi paska. No tilanne jää kuitenkin ikuisesti pääkoppani valokuva kansioon. Teen heti tilanteen jälkeen kunnon tervas tulet, keittelen kahvit ja paistelen makkarat, sen jälkeen lähden kulkemaan kohti autoa todella hyvällä mielellä. Tältä päivältä metsästys saa riittää, illaksi suunnittelen ehkä vielä pientä reissua petojen perässä ennen hämärää, se jää siltä erää vain suunnittelu vaiheeseen.

Ja lopuksi pari kuvaa; Kuvista osa on juurikin edellämainitulta Tiistailta ja osa menneen viikon muilta päiviltä.

 pannu kuumana!

 Hieno aamu ja hieno saalis

 Sama tilanne, välissä n. minuutti

 Maailman parhaan asemerkin edustus.

 metso 4.7kg

 Kaverukset

 tulistelu tauko

 Myös koira oli jonakin päivänä töissä!

Vanha kukko erehtyi liian likeltä Benelliä!