Tervehdys! Viime päivityksestä alkaaki taas oleen vähintäänkin riittävästi aikaa.. No eihän se kone kulje jokivarressa mukana, eli hyväksyttäköön syyksi se, että kalalla on oltu eikä istuttu päätteen ääressä! Kertoillaampas nyt hiukan tiivistetysti lähiaikojen tapahtumia ja pistetään reissurapsaa sitten kuvien kera jälkimainingeissa!

Elikkäs 6 päivä elettävää kuuta starttas Rovaniemeltä volkkarin nokka kohti siellä jossakin pinnasta syöviä rautuja ja kosken kuohujen piiloissa olevia taimenia kolmen miehen voimin. Norja, tuo perhokalastajan ihmemaa oli siis kohteena. Auto starttas 3.30 aamuyöllä, syystä että varhainen lintu madon nappaa! Todellakin muita tiellä liikkujia ei ennen enontekiötä ollut ja desifiointi ukkokin heräsi soittoomme, mutta so what mielessä pyöri vain edessä oleva viikko erämaassa. Kamat desifioitiin kun viimein saatiin mies hereille, luvat oli jo taskussa joten ei muuta kuin viimeinen taival autolla ja sitten patikkaan. Rinkalla oli painoa kiitettävät 26,4kg matkaan lähdettäess ja kyllä sen 10km jälkeen jo hartioissa huomasi, mutta mikäpä hullua pidättelis kun kalalle ollaan menossa. Vedeltiin autolta suoraa 20km tunturiin ja perillä kaavaillussa leiripaikassa oltiin.. niin mistäpäs sen voisi tietää kun kelloja ei ollut. Ja hyvä niin. Noh ei muuta kuin leiriä pystyyn ja vapaa kasaan!

Päivät kului ja kala söi! Kaverusten harjus rekordeja uusittiin moneen kertaan! Päiväreissuilla maisema vaihtui mukavasti tunturissa päivärepun kanssa, keleissä ei suurta valittamista alkupäivinä ollut, hiukan tuulista mutta sentään kuivaa ja lämpöäkin piisasi! Toisena päivänä leiriltä tehty päivä patikka osoittautui menestykseksi, kun ryhmä rämän kolmas lenkki koukutti pienestä tunturijoesta komean yli 40cm raudun! Fiilikset oli kaikilla katossa ja rautujahti jatkui kahta kauheammin! Ja saatiinhan niitä tilanteita sitten kun alkoi napsua perhovalinnat kohdilleen! Harria tuli myös kuten tavallista.. paljon.

Tunturissa päivät kului ja kelitkin kylmeni olellisesti muuttuen alati tuuliseksi ja sateiseksi.. Kalaa saatiin silti ihan ruuaksi asti, paistettiin rautua, keitettiin taimenta ja halstrattiin harria.. Sitten yhteisellä päätöksellä alettii havitteleen pikkuhiljaa patikka suuntaa autolle muutamalla välietapilla. Muutaman yön ja vaelluspäivän jälkeen oltiin autolla, oli edessä 140km matkaa kautokeinoon..

Kohta sitä huomattiin olevankin jo kautokeinojoen rannassa, paksussa perukkeessa killui iso streamer. Ei siis epäilystä mitä haettiin. Pilkkukylki oli tähtäimessä, eli suvannosta SE ISO (hauki)

Kului ne kalastuspäivät kautokeinojoellakin siikoja ja taimenia onkien! Ja tulihan niitä! Norjan ensikertalaisella haaveissa oli iso siika, kun taas toinen veijari etsiskeli rekordi taimenta. Minä tyydyin vain katselemaan miesten puuhastelua samalla kaloja tasaseen tahtiin koukusta vapauttaen!

Viimeisenä yönä, melkein jo aamulla alkoi sitten kunnon syönti taimenella, kaloja näkyi ilmassa tämän tästä, head and tail tuikkeja, mourautuksia ja pyrstöläsäytyksiä.. Joessa oli eloa, onneksi kaikki muut olivat jo menneet nukkumaan, saimme kolmestaan joella olla ja kalastella! Viimeisen yön saldoksi omalle kohdalleni sattui 8 taimenta kooltaan erittäin hyviä ja kauniita kaloja! Eli syönnillään oli, huomioon ottaen sen, että kalat saatiin streamerillä, vaikka selvästi pupa olisi ollut parempi vaihtoehto.. Mutta jäärä mikä jäärä...


Lisäilen reissusta kuvaa ja vähän lisä kertomusta taas sopivan ajan koittaessa!