Haaste!

Erälle.net foorumilla on heitetty haaste koskien omaa blogia. Haastaja on toinen blogin kirjoittaja, tuon blogin löytää osoitteesta; http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com

Kysymyksiä on 11. Tässä vastauksia nopean mietinnän pääteksi.

1. MISTÄ ALUN ALKUJAAN SAIT KIPINÄN BLOGISI KIRJOITTAMISEEN?

Blogin kirjoittaminen alkoi ihan omasta halusta. Kaverit, sukulaiset ja myös tuntemattomat soitteli ja kertoi kasvotusten, että heidän mielestään osaan kirjoittaa oikein hyvin. Erätarinoita olen kirjoittanut jo muutaman vuoden ja onhan noita julkaistukkin, mm. Metsästys&kalastus lehdessä. Siitä innostus sitten lähti, halusta kertoa omia tunteita ja tarinoita, sekä tuoda esiin mielipiteitä ja kannustaa kuvien ja reissuraporttien myötä myös nuorta sukupolvea metsästyksen, tuon jalon harrastuksen pariin.

2. MINKÄ AIHEPIIRIN BLOGEJA LUET MIELELLÄSI?

Seuraan vakituisesti vain metsästys ja perhokalastus aiheisia blogeja. Myös riistaruokaa käsittelevät blogit tulee luettua usein.

3. MIKÄ ON MIELESTÄSI OMAN BLOGISI PARAS KIRJOITUS VIIMEISISTÄ 5 BLOGITEKSTISTÄ? MIKSI?

Noo, valinta on vaikea.  Päädyn kuitenkin viimeisimpään, pieneen tarinaan siitä, kun  koirani Ruskan kanssa ammuttiin ensimmäinen kanalintu haukusta.

Miksikö? Lyhennetty tarina on mieleeni siksi, että se on tiivistetty mielestäni lyhyeksi, kuitenkin niin, että lukijan mielenkiinto säilyy ja tarina jopa tempaa mukaansa ja herättää pääkoppaan mielikuvia tilantesta. 

4. TIETÄVÄTKÖ TUTTAVASI BLOGISTASI? TIEDÄTKÖ KUKA LUKEE BLOGIASI?

Kyllä tuttavat tietävät blogistani. Mutta en tarkalleen tiedä, ketkä kaikki sitä lukee.

5. KUINKA USEIN YLEENSÄ PYRIT TAI MUUTEN VAAN PÄIVITÄT BLOGIASI? 

Se hiukan riippuu, en päivitä blogiani nyt säännöllisesti, osa-syy on oma laiskuus ja toinen on kiireet. Myös aiheiden vähyys tulee vastaan joskus. Pyrin kuitenkin päivittämään blogiani niin, ettei kukaan luule, että toiminta on lakannut. Aina hyvän julkaisuaiheen tultua päivitän blogini.

6. SITTEN VÄHÄN TOISENLAISTA AIHEPIIRIÄ.. MISSÄ TOIVOISIT OLEVASI JUURI NYT?

Metsällä. On hieno kuutamoyö tulossa, pakkasta reilut 15 astetta, mutta lunta ei yhtään, joten pimeää riittää eikä näädän jälkiä näy.. Toivottavasti etelässä pauhaava lumimyräkkä rantautuu nopeaa tänne pohjoiseen, jotta päästää kultakurkun jäljille!

7. MISTÄ VUODENAJASTA PIDÄT ENITEN? MIKSI?

Kaikissa vuodenajoissa on omat hyvät puolensa, mutta kyllä syksy vie voiton.

8. MINKÄLAISESSA MAASTOSSA ULKOILET MIELUITEN?

Kaikki sopii. Jos puhutaan metsästyksestä, niin tottakai vanhaa mäntyä kasvavassa ikihonka metsässä, mutta jos puhutaan taas ihan liikunnallisella puolella, niin ei ole merkitystä. Avoimet maastot on toki talvella mukavia hiihdellä metsäsuksilla.

9. MINKÄLAINEN SÄÄ YMPÄRILLÄSI VALLITSEE TÄLLÄ HETKELLÄ JA MINKÄLAINEN HALUAISIT SEN OLEVAN NYT?

-16,2 astetta pakkasta ja nolla tuuli. Lunta ei yhtään. Toivoisin sään olevan tällähetkellä juurikin sen -15 astetta ja uutta lunta sataisi pikkuhiljaa vanhan päälle, saisi sitä lunta jo olla se 40cm.

10. OMISTATKO ELÄIMIÄ? JOS NIIN MITÄ?

Kyllä. Koirani Ruska, Maaliskuussa 3 vuotta täyttävä Pohjanpystykorva uros

11. MIKÄ ON MIELEENPAINUVIN TAPAHTUMA TÄLTÄ VUODELTA?

Vuoteen mahtuu paljon hienoja hetkiä, niin metsällä kuin arkielämässä. En osaa oikein kertoa yhtä, joka olisi ylitse muiden. Mutta syksyn kanalintu jahdit kyllä on upeita muistoja! Toivottavasti saadaan vielä talven aikana lisää mieleenpainuvia muistoja niin urheilun,metsästyksen kuin ihan muun elämänkin saralla.

Se ensimmäinen pudotus!

Kertoillaampas illan ratoksi yksi mieleen parhaiden jääneistä metsästysmuistoista! Toivottavasti en unohda näitä hetkiä koskaan.

Oli vuosi 2010, metsästeltiin kanalintu jahdin viimeistä viikkoa, jahdista oli rippeenä pohjalla enään vajaat 5 päivää. Lokakuun aamu valkeni kirkkaana, mittari näytti muutamaa miinus astetta. Kun haistelin mökin terassilla aamun tuomia tuoksuja, livahti sisältä jahtikaverini, 5 kuukautinen Pohjanpystykorva uros Ruska. Tämä syksy oli Ruskan ensimmäinen, ja opetellessahan koko syksy oli mennyt, mutta muutamia hyviä haukkuja olimme silti saaneet syksyn kuluessa. Mutta ilmat tai tuuri ei todellakaan ollut meille suopea,pikemminkin toisin päin! Mutta siihenhän me emme voi vaikuttaa, ja olihan Ruskalla vielä monia ja taas monia syksyjä aikaa oppia! Kaikesta huolimatta olin pyyhkinyt epäonnen tunteet mielestäni ja lähdinkin luottavaisin mieli viimeiselle jahtiviikolle, säätiedotus lupaili pieniä yöpakkasia,eikä tuulestakaan pitänyt olla haittaa!
Oli perjantai aamu, päivä oli pikku hiljaa valkenemassa kun olimme jo Ruskan kanssa kairassa, Ensimmäiset nousevan aamuauringon säteet ottivat puiden latvoihin. Aamun ensimmäinen Teeri kukko viritteli syyssoidintaan jossakin jängänreunan männyssä, kohta kukerrusta kuului kaikkialta. Ruska ei malttanut odottaa, sinne oli päästävä, teeren pelin tuomariksi! Ja mikäpäs siinä, hiljattain lähdimme kulkemaan vaaranreunaa pitkin, kohti noin kilometrin päässä sijaitsevaa isoa suota, siellä tiesin aamulla teerien pitävän soidintaan, ja niin nytkin! Kun saavuin lähelle suon laitaa, yritin metsän suojasta katsella teerien olinpaikkaa, oli kuulas pakkasilma ja äänen tulosuunnan hahmottaminen erittäin vaikeaa. Menin kontalleen, silloin huomasin yhden, heti perään toisen ja kolmannenkin komean teerikukon! Ja vain hetkeä myöhemmin alkoi haukku, tuo kiivas nuoruuden innoittama ääni, kuin musiikkia luonnon hiljaisuudessa! Havahduin, oli päästävä suon reunaan, mahdollisimman nopeasti ja huomaamatta, hylkäsin repun ja haulikon siihen paikkaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ampua kiväärillä. Pääsin kuin pääsinkin suonreunaan, noin viiden minuutin konttaamisen ja ryömimisen jälkeen. Katsoin vielä kerran teeriä, kolme komeaa kukkoa, ja niitä koira haukkuu katkeamatta! Poistin kiikarin linssisuojan, valitsin laitimmaisen teeren, koska sen koira oli selkeästi merkannut haukkuunsa! Yksi pitkä puhallus ulos, keuhkot tyhjäksi ja kiikarinristikko keskelle teeren siipipankaa, sitten vain puristus liipasimesta ja EI! Tilanne laukeaa vain sadasosa sekunttia liian aikaisin.. Teeret ovat lennossa, ja koira niiden perässä, uusiutuvia epäonnen tuntemuksia on enään vaikea kuvailla..

Uusintahaukkua ei kuulu, odottelen koiraa saapuvaksi, ja sieltähän se tulee, hyvittelen Ruskaa hienosta työstä ja lähden allapäin jatkamaan matkaa! Kuljettuani noin pari tuntia aamuauringon paisteessa, katkeaa metsän hiljaisuus kuin veitsellä leikaten, muutamaan sekunttiin en tajua mitä on tekeillä. Sitten minulle valkenee, HAUKKU! Ruska haukkuu! Haukku kuuluu kaukaa vaaranlaelta, sinne käy matkani, mahdollisimman nopeasti. Arvelen haukkuun olevan matkaa noin puolisen kilometriä, muutaman sadanmetrin spurtti ylämäkeen saa hikipisarat tippumaan otsalta, mutta se on asia joka siinä vaiheessa minua vähiten kiinnosti. Lähestyn haukkua, enään parisataa metriä, matka lyhenee askel askeleelta, enään satametriä.

 Puusto on harvaa mäntymetsää, ja aluskasvillisuus koostuu lähinnä kanervista ja mustikan varvuista, puolen minuutin mietinnän jälkeen päätän yrittää luodikolla, hiipien, kontaten ja väliin ryömien lähestyn haukkua, veikkaan matkaa olevan enään 60 metriä, näen koiran! Katson puuta johon koira haukkuu, en löydä puusta ensisilmäyksellä mitään, lähden kiertämään ympyrää löytääkseni paikan josta näen kokopuun! Se löytyykin yllättävän helposti, kiikaroin puuta, mutta silmäni eikä kiikarin linssi tavoita mitään lintuun viittaavaa, kunnes huomaan sen! Iso Metsokukko, aivan männyn latvassa! ”Nyt en halua epäonnistua” mietin mielessäni. Arvioin matkan, katson koiraa ja samalla silmäyksellä lintua, matka on n. 60Metriä.

Löydän heti hyvän mättään jonka päältä pystyn ampumaan, lasken kiväärin mättäälle, katson metsoa kiikarinläpi, lasken ristikon siipipankalle ja puhallan keuhkot tyhjäksi, puristan liipasimesta, haukku katkeaa, katson latvaan ja näen kuinka iso Metsokukko lähtee tippumaan kohti sammalikkoa! Niitä ilon tunteita ei voi enään kuvata, juoksen koiran luo, nostan metson maasta ja hyvittelen koiraa suunnattomasti!

Ruska on varmasti yhtä innoissaan kuin minäkin, olihan se ensimmäinen pudotus! Suolistettuani Metson, annan Ruskalle työpalkaksi sydämmen ja maksan. Hyvin näyttää maistuvan! Lähden etsimään repun ja haulikkoni, enään minulla ei ole kiire, käärin Metson sanomalehteen ja laitan reppuun. Etsin hyvän tervaskannon ja alan tekemään tulia. Hetken kuluttua edessäni roihuaa tervastulet. Mättäällä istuu onnellinen metsämies ja repun vieressä nukkuu nuori metsästyskoiran alku, ja mikä parasta lähipuusta roikkuu hienosta haukusta ammuttu Metsokukko!

Metsästys ja sen merkitys

Sunnuntai, tuo pyhitetty lepopäivä nostaa esiin pohdittavia asioita kerta toisensa jälkeen. Tänään ajattelin hiukan miettiä metsästystä ja sen merkitystä yleisesti.

Vaikka meidän metstästäjien harrastus määritellään lainsäädännössä riistan tappamiseksi ja pyydystämiseksi, ei koko totuus ole niin yksinkertainen.

Kaikki riista elää luonnossa ja ovat siellä olosuhteiden ja luonnonlakien armoilla. Toiset riistaeläimet ovat kasvinsyöjiä, kun taas jotkut niiden saalistajia. Luonnossa eletään aina toisten kustannuksella.
Meidän, eli ihmisten olemassaolo on aina sidoksissa luontoon ja sen hyväksikäyttöön. Onhan ihminenkin osa luontoa ja voisi jopa sanoa, että ihminen on, joka tapauksessa pakotettu sitä hyödyntämään jokapäiväisessä elämässään. Ei välttämättä metsästämällä, mutta onhan metsästyskin jollekkin elinkeino.

Miksi metsästämme? Siinä kysymys johon ei ole yhtä oikeaa vastausta, niinkuin juuri sanoin, jollekkin se todella on elinkeino, mutta useinmiten se on vain harrastus ja keino irtautua arkielämästä.  Jalo harrastus jota on vaalittu ns. kansallisaarteena kaikki vuodet. Sitähän se myös on, ainutlaatuinen mahdollisuus harrastaa metsästystä. Metsästyksen luonne on vain muuttunut aikojen saatossa. Ennen esi-isämme metsästivät elääkseen, nykyään metsästys on lähinnä juurikin sitä edellämainittua harrastamista ja keino irtautua. Erä elämän salat on tuntemattomia todella suurelle osalle suomen kansaa, koska suhteessa meitä metsästäjiä on vähän. Mutta ne jotka tuntevat ne, tietävät miksi metsästys on minullekkin niin tärkeää. Kipinä yöt laavulla ja pakkasen puremat varvut ja koivunoksat. Kaikki ne mitä kuuluu metässä olemiseen ja yöpymiseen on jotain, mitä kukaan ei voi ymmärtää sitä kokematta. Metsästys on myös sadonkorjuuta minun mielestä, kaikki eivät näe asiaa ehkä niin suoraan, enkä myöskään minä, mutta asia on liian monimutkainen tässä selitettäväksi.

Jokatapaukssea jokainen metsästäjä on yksilö, niin myös tapa miten metsästää,mitä metstää ja minkä verran. Joku nauttii vesilinnustuksesta, toinen hirvenpyynnistä ja jotkut kanalinnustuksesta. Näiden ohella on metsästäjällä niin paljon mahdollisuuksia eri koira rotujen ja riistalajien suhteen, että se tekee metsästyksestä hyvin monipuolisen ja jopa melkein ympärivuotisen harrastuksen. Se kuinka paljon panostaa rahallisesti ja/tai omaa aikaansa metsästykselle, on jokaisen oma asia.


Mietitään ensikerralla lisää! (:

Lintusyksyn 2012 Kuvakokoelma

Keräilin aikani kuluksi kokoon murto-osan otetuista kuvista syksyn varrelta! Toivottavasti pidätte näkemästänne. Klikkaamalla allaolevaa linkkiä, pääsette katselemaan kuvia!

Lintusyksyn 2012 Kuvakokoelma