Se ensimmäinen pudotus!

Kertoillaampas illan ratoksi yksi mieleen parhaiden jääneistä metsästysmuistoista! Toivottavasti en unohda näitä hetkiä koskaan.

Oli vuosi 2010, metsästeltiin kanalintu jahdin viimeistä viikkoa, jahdista oli rippeenä pohjalla enään vajaat 5 päivää. Lokakuun aamu valkeni kirkkaana, mittari näytti muutamaa miinus astetta. Kun haistelin mökin terassilla aamun tuomia tuoksuja, livahti sisältä jahtikaverini, 5 kuukautinen Pohjanpystykorva uros Ruska. Tämä syksy oli Ruskan ensimmäinen, ja opetellessahan koko syksy oli mennyt, mutta muutamia hyviä haukkuja olimme silti saaneet syksyn kuluessa. Mutta ilmat tai tuuri ei todellakaan ollut meille suopea,pikemminkin toisin päin! Mutta siihenhän me emme voi vaikuttaa, ja olihan Ruskalla vielä monia ja taas monia syksyjä aikaa oppia! Kaikesta huolimatta olin pyyhkinyt epäonnen tunteet mielestäni ja lähdinkin luottavaisin mieli viimeiselle jahtiviikolle, säätiedotus lupaili pieniä yöpakkasia,eikä tuulestakaan pitänyt olla haittaa!
Oli perjantai aamu, päivä oli pikku hiljaa valkenemassa kun olimme jo Ruskan kanssa kairassa, Ensimmäiset nousevan aamuauringon säteet ottivat puiden latvoihin. Aamun ensimmäinen Teeri kukko viritteli syyssoidintaan jossakin jängänreunan männyssä, kohta kukerrusta kuului kaikkialta. Ruska ei malttanut odottaa, sinne oli päästävä, teeren pelin tuomariksi! Ja mikäpäs siinä, hiljattain lähdimme kulkemaan vaaranreunaa pitkin, kohti noin kilometrin päässä sijaitsevaa isoa suota, siellä tiesin aamulla teerien pitävän soidintaan, ja niin nytkin! Kun saavuin lähelle suon laitaa, yritin metsän suojasta katsella teerien olinpaikkaa, oli kuulas pakkasilma ja äänen tulosuunnan hahmottaminen erittäin vaikeaa. Menin kontalleen, silloin huomasin yhden, heti perään toisen ja kolmannenkin komean teerikukon! Ja vain hetkeä myöhemmin alkoi haukku, tuo kiivas nuoruuden innoittama ääni, kuin musiikkia luonnon hiljaisuudessa! Havahduin, oli päästävä suon reunaan, mahdollisimman nopeasti ja huomaamatta, hylkäsin repun ja haulikon siihen paikkaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ampua kiväärillä. Pääsin kuin pääsinkin suonreunaan, noin viiden minuutin konttaamisen ja ryömimisen jälkeen. Katsoin vielä kerran teeriä, kolme komeaa kukkoa, ja niitä koira haukkuu katkeamatta! Poistin kiikarin linssisuojan, valitsin laitimmaisen teeren, koska sen koira oli selkeästi merkannut haukkuunsa! Yksi pitkä puhallus ulos, keuhkot tyhjäksi ja kiikarinristikko keskelle teeren siipipankaa, sitten vain puristus liipasimesta ja EI! Tilanne laukeaa vain sadasosa sekunttia liian aikaisin.. Teeret ovat lennossa, ja koira niiden perässä, uusiutuvia epäonnen tuntemuksia on enään vaikea kuvailla..

Uusintahaukkua ei kuulu, odottelen koiraa saapuvaksi, ja sieltähän se tulee, hyvittelen Ruskaa hienosta työstä ja lähden allapäin jatkamaan matkaa! Kuljettuani noin pari tuntia aamuauringon paisteessa, katkeaa metsän hiljaisuus kuin veitsellä leikaten, muutamaan sekunttiin en tajua mitä on tekeillä. Sitten minulle valkenee, HAUKKU! Ruska haukkuu! Haukku kuuluu kaukaa vaaranlaelta, sinne käy matkani, mahdollisimman nopeasti. Arvelen haukkuun olevan matkaa noin puolisen kilometriä, muutaman sadanmetrin spurtti ylämäkeen saa hikipisarat tippumaan otsalta, mutta se on asia joka siinä vaiheessa minua vähiten kiinnosti. Lähestyn haukkua, enään parisataa metriä, matka lyhenee askel askeleelta, enään satametriä.

 Puusto on harvaa mäntymetsää, ja aluskasvillisuus koostuu lähinnä kanervista ja mustikan varvuista, puolen minuutin mietinnän jälkeen päätän yrittää luodikolla, hiipien, kontaten ja väliin ryömien lähestyn haukkua, veikkaan matkaa olevan enään 60 metriä, näen koiran! Katson puuta johon koira haukkuu, en löydä puusta ensisilmäyksellä mitään, lähden kiertämään ympyrää löytääkseni paikan josta näen kokopuun! Se löytyykin yllättävän helposti, kiikaroin puuta, mutta silmäni eikä kiikarin linssi tavoita mitään lintuun viittaavaa, kunnes huomaan sen! Iso Metsokukko, aivan männyn latvassa! ”Nyt en halua epäonnistua” mietin mielessäni. Arvioin matkan, katson koiraa ja samalla silmäyksellä lintua, matka on n. 60Metriä.

Löydän heti hyvän mättään jonka päältä pystyn ampumaan, lasken kiväärin mättäälle, katson metsoa kiikarinläpi, lasken ristikon siipipankalle ja puhallan keuhkot tyhjäksi, puristan liipasimesta, haukku katkeaa, katson latvaan ja näen kuinka iso Metsokukko lähtee tippumaan kohti sammalikkoa! Niitä ilon tunteita ei voi enään kuvata, juoksen koiran luo, nostan metson maasta ja hyvittelen koiraa suunnattomasti!

Ruska on varmasti yhtä innoissaan kuin minäkin, olihan se ensimmäinen pudotus! Suolistettuani Metson, annan Ruskalle työpalkaksi sydämmen ja maksan. Hyvin näyttää maistuvan! Lähden etsimään repun ja haulikkoni, enään minulla ei ole kiire, käärin Metson sanomalehteen ja laitan reppuun. Etsin hyvän tervaskannon ja alan tekemään tulia. Hetken kuluttua edessäni roihuaa tervastulet. Mättäällä istuu onnellinen metsämies ja repun vieressä nukkuu nuori metsästyskoiran alku, ja mikä parasta lähipuusta roikkuu hienosta haukusta ammuttu Metsokukko!