Metsällä olen kerennyt käymään vaihtelevasti, mutta silti kohtuullisen hyviäkin reissuja on mahtunut viimeisille viikoille. Ilmat tosin eivät suosi tällä kertaa kairassa kulkijaa, mutta ajankohdan voi valita, kelejä ei. Siihen on nyt tyytyminen.
Kerron tässä vaikka viimeviikon kahdesta parhaimmasta reissusta.
;Tiistaina ilma oli ihan kohtalainen, puolipilvinen ja tuulikaan ei ollut haittana. Siispä olin jo 06.15 pakkailemassa reppua ja juomassa aamukahvia. Kamat autoon ja menoksi, hiukan ennen seitsemää lähdin kävelemään. Ilma tosiaan ei ollut paha, syysaamun pimeydessä tehdyt havainnot osuivat oikeaan.
Kiväärille saattaisi olla tänään käyttöä mietin kun otin ensiaskeleita hiljaiseen ja heräilevään selkoseen. Aamun ensitunnit kului nopeasti, lintu havaintoja tuli tasaisesti, mutta aamu arka lintu ei kestänyt yksinäisen kulkijan lähestymistä ja linnut karkailivat toinen toistaan kauempaa. Tuuri kuitenkin kääntyi hetki ennen kun kello löi 11.00. Ensin huomasin aukolla ruokailevan teeriparven. Laskeskelin että 14 mustaa ja ruskiat päälle, kivääri repunpäälle, latausliike ja katse ristikkoon. Ristikko hakeutui ukkoteeren siipipankaan, syvä henkäys ja puristus. Näin jo kiikarista kuinka höyhenet pöllähti ja lintu kuoli välittömästi. Muu parvi nousi siivilleen ja katosi metsän taakse.
Sitten alkoi tapahtua.. Nousin makuultani, huokasin ja taisi siinä tulla muutama iloisuudenkin sana, sain repun juuri ja juuri selkään ja otettua ensimmäiset askeleet kohti aukon reunaa, kun takaviistosta kuului rysäys, nopea käännös ja näen kuinka metso hyppää suuresta aihkimännystä lentoon, nopea laukaus perään ja kuulen kuinka metso tulee oksien läpi suuren ryminän saattelemana.. Nyt tuli jo hiukan suurempi JES huuto, noudan metson ja totean, että olipas hyvä laukaus. Lintu ei laukauksen jälkeen esittänyt mitään elon tai rampissa hakkaamisen merkkejä, nostan metson maasta ja vasta silloin tajuan kuinka iso lintu on kyseessä. Erittäin vanha homenokka. Lähden kohti puuta johon ammuin teeren. Vanha ukko teeri makaa sammalikossa aivan puun juurella, osuma on juuri siinä mihin sen sijoitin. En suolista lintua vielä, koska haluan punnita sen heti mökille päästyäni, niin isolta se tuntui ja näytti. Totean heti, että jahti saanen riittää tältä erää ja suunnistan suorintatietä autolle. Mökillä punnitsen metson ja digitaali vaaka antaa tulokseksi 4.7kg. Metso oli repussa n. tunnin ennen punnitusta.
Toinen erittäin hieno jahtipäivä sattui sunnuntaille.
Lähdin taas n. 06.45 kävelemään, aamupäivä kului aika hiljaisesti lintujen osalta, tuulinen ja sateinen keli vaatii veronsa. Kuljin liki puolille päivin ilman ampuma tilanteita, mutta juuri kun suunnittelin tuuri kahvin keittoa alkoi tapahtua, kaksi vanhaa metsoa pomppasi sivulta tiheikön reunasta n. 30 metristä. Ammuin ensimmäistä sivu suunnassa lentävää metsoa ja näin sen tippuvan ensimmäisellä laukauksella, nopea heittolaukaus toisen karanneen metson perään pienen kuusen läpi ja ihmetyksekseni näen, kuinka toinenkin metso sortuu tantereeseen. Hiukan pitää tilannetta ihmetellä ja mielessä kelata ennenkuin sen tajuan. Lähden pian kuitenkin kiireellä hakemaan metsot, ensiksi ammuttu löytyy heti, mutta toista saan etsiä kymmenisen minuuttia, hiukan oli kai jalat vielä kantanut laukauksen jälkeen. Täydellisen tilanteen pilaa kuitenkin se, että kamera on unohtunut kotiin ja jahtikännykän virkaa toimittavassa Benefonissa ei kameraa ole.. Voi paska. No tilanne jää kuitenkin ikuisesti pääkoppani valokuva kansioon. Teen heti tilanteen jälkeen kunnon tervas tulet, keittelen kahvit ja paistelen makkarat, sen jälkeen lähden kulkemaan kohti autoa todella hyvällä mielellä. Tältä päivältä metsästys saa riittää, illaksi suunnittelen ehkä vielä pientä reissua petojen perässä ennen hämärää, se jää siltä erää vain suunnittelu vaiheeseen.
Ja lopuksi pari kuvaa; Kuvista osa on juurikin edellämainitulta Tiistailta ja osa menneen viikon muilta päiviltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti