Viikonloppu meni taas totuttuun tyyliin metsällä, tuo sääherra ei oikeen taaskaan ollut armollinen ja metsästys toteutettiin todella vaihtelevissa olosuhteissa. Noh, kerrotaan nyt sitten kuitenkin jotain kun on aloitettu.
Perjantai;
Iltalenkki suuntautui mökin "takapihalle". Sateiden jälkeen linnut olivat hyvin hakusessa ja koirallekkin tuotti vaikeuksia löytää niitä tai edes hajuja niistä. Kuitenkin n, 30minuutin kävelyn jälkeen soi hiljaisessa metsässä haukku. Ei kerinnyt kauaa Ruska lintua puun alla kiusata, kun olin paikalla. Totesin koppelon istuvan suuressa petäjässä epäluuloisesti alla räksyttävää koiraa vilkuillen. Olin jo haulikon kantaman päässä ja pystyin ampumaan niiltä sijoilta, jyvä piirtyi koppelon kaulantyveen ja liipaisin sormi teki tuon tutun liikkeen. Ilmassa leijuvien höyhenten saattelemana koppelo mätkähti sammalikkoon. Tunteet olivat niin miehellä kuin koirallakin erittäin iloiset. Hyvään haukkuun ja tiputukseen oli hyvä päättää perjantai ilta ja lähteä saunan lämmitykseen.
Sunnuntai;
Aamu valkeni utuisena ja sade vihmoi kasvoja kun ovesta terassille astelin. Ei ole ennenkään kelit minua haitanneet, joten metsälle lähdettiin. Aamu virkku teeri kukko oli istunut aukonreunus haapaan. Siitä pääsin sen poimimaan luodikolla pienen ryöminnän päätteeksi. Päivä kului ja oltiin jo puolenpäivän tienoolla kun ojanotkossa vihelteli iloisen kuuloisesti pyy. Kaivoin pyypillin ensimmäistä kertaa koko syksynä ja puhalsin siihen, innokas pyy vastasikin heti ja jo toisen puhalluksen jälkeen sivussa räpsähti. Utelias veijari kopsahti koivunoksalle tarkkailemaan kuka on tullut vierailulle. Haulikko puhui ja pyy tipahti oksalta maan kamaralle. Nyt oli siis tulien aika. Tein tulet ja keittelin kahvit, loppupäivä kului ja kun 4 aikaan olin autolla, ei saalista enään enempää tullut, vaikka lintuja näkyikin hyvin. Ei se ole onneksi pää asia. Hieno päivä kaikenkaikkiaan!
Maanantai;
Kello soi, unisin silmin kömmin tuvan ovesta ulos ja huomasin, että tuuli on laantunut. On siis aika lähteä etsimään latvateeriä. Aamu valkeni hiukan sumuisena kun kuljeskelin jängän reunoja. Teeren kukerrusta ei kuulunut, ei myöskään suhauttelua. Mutta väliäkös tuolla. Noin tunnin kulkemisen jälkeen alkoi tapahtua. Pari teertä ohitti minut kulkusuuntaani nähden vasemmalta ja istuuntuivat aukonreunus mäntyihin n. 150m päähän. Reppu selästä, patruuna piippuun ja tikka mättäälle. Ristikko asettui teeren siipipankaan ja aamun hiljaisuuden repi riekaleiksi kimakka kajaus. Näin heti, että laukaus osui, teeri tippui latvasta samaisen puun juurelle, missä se juuri istui. Fiilikset olivat korkealla. Kävin noutamassa teeren, suolistin sen ja laitoin reppuun. Kulkuni jatkoi kohti isompia suo ja jänkä alueita. En kerennyt kulkea edes 10minuuttia kun näin n. 10linnun parven istuvan aukolla pienen nyppylän päällä koivuissa. Matkaa oli liki 250m, eli lähemmäs oli päästävä. Hylkäsin haulikon ja repun, ja pääsin kuin pääsinkin kontaten ja ryömien n. 170metrin päähän. Samat toimenpiteet toistui ja hetkessä oli laitapuussa istuva kukko kiikarin ristikossa. Laukaus kajahti ja ilokseni huomasin, että osui. Lähdin hakemaan teertä, jota ei kuitenkaan heti puun alta löytynyt kuten oletin.. No eipä aikaakaan kun näin teeren juoksevan pakoon metsänreunan kankaalla. Urheilija nuorukaisen pari rivakkaa askelta tavoitti pakenian onneksi nopeasti. Suolistin linnun rauhassa ja lähdin kohti reppua. Päädyttyäni pienen etsiskelyn jälkeen repulle, käärin linnun sanomalehteen ja nostin repun selkääni. Suuntasin kulkuni kohti autoa. Vain vajaa kilometri ennen autoa osuin metsästä pienelle aukolle jossa on useita haapoja jätetty keskelle aukkoa. Huomasin puiden lomasta haavoissa istuvan teeriparven, n. 8lintua istui onnellisen tietämättömänä lähestyvästä vaarasta. Matkaa lähimpään oli vain 100m, joten ammuin niiltä jalansijoilta, teeri istui selin minuun ja tähtäsin laukaukseni selkäkopan yläosaan. Teeri vaipui alas haavasta, eikä näyttänyt mitään elonmerkkejä. Lintu löytyikin puun alta täysin kuolleena, laukaus oli ollut hyvä, vaikka tulikin luoti tulikin täkkälihoilta ulos, ei se tehnyt kuin pikkusormea pienemmän reijän. Totesin jahdin riittävän tältäpäivältä ja kuljeskelin hiljaa aamusta nauttien autolle ja palailin mökille syömään.
Pari kuvaa lopuksi;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti