perjantai 7. joulukuuta 2012

Näätä jahti osa1.

Noniin, nyt pääsi allekirjoittanutkin aloittamaan todenteolla kultakurkun perässä kulkemisen. Näätän metästys on jahtimuotona täällä Lapin kairoilla suhteellisen haastava, mutta onhan minulla tuo valkoruskea apulainen.

Tällä kertaa kultakurkku veti pitemmän korren, eikä näyttäytynyt koiralle eikä miehelle, jälkiäkään en tavannut, lunta on vielä niin vähäisesti.. Lumiraja kulkee hiukan ennen kittilään, jossa kuulemma 40cm.  Ja välimatkaa vain 50km.. Sais tännekki alkaa sateleen sitä lunta..

No, päivä oli kuitenkin kaikinpuolin upea. Vallitseva sää oli mitä parhain, joskin joku etelmänmies olis saattanut kylmää valitella, kun auton digitaalimittari näytti pakkaslukemaksi -26.3 astetta kun läksin kairaan. Se ei menoa haitannut, vaan jo ensimmäisten satojenmetrien jälkeen oli kerrastopaidan selkä märkänä.. Kanalintuja näkyi runsain mitoin, enimmäkseen teeriä, mutta mahtui joukkuun myös koppeloita ja pyitä. Metsoja en tavannut, mutta jätöksiä ja syönnöksiä männyssä näkyi, joka paljasti metsojenkin talvehtivan metsästymaillani. Lintujen määrä toi kyllä lämpimän piston sydämmeen, kanalintukanta voi erittäin hyvin!

Ja vielä muutama kuva päivän retkestä!

 Nyt ollaan pelipaikoilla, laaja rämealue kahden vaaran välissä.
 Haukkuun erehtyi vain näitä veijareita, mutta mukavaa tämäkin oli katsella ja kuunnella.
 Aurinkonousee, matka kohti näätä maita alkaa.
 Näistä kahdesta puusta karkasi yhteensä 5 koppeloa.
 Kaunis on luonto auringonnousun aikaan

Ruska löysi jängänpohjukasta hiukan enemmän lunta, tuuli pyryttänyt pitkää jängän selkääpitkin ilmeisesti. Oli siinä ilmeisesti mukava pyöriä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti