Kairijoki

Moikka! On taas aika päivitellä vähän blogia ja kertoilla viime aikaisia tapahtumia kalastus rintamalla!

Mielessä oli menneen viikon alkupuolilla, siis ennen juhannusta pyörinyt extempore kala reissu johonkin vähän kauemmas, ikään kuin lähestyvän Norjan reissun tuoman odottamisen purkamiseksi, ainakin hetkellisesti.. No Juhannus lauantai aamuna saimme sitten serkun kanssa idean, että nyt lähetään. Ja niin myös tehtiin.. Nimittäin ei mennyt kuin muutama tunti ja auto matkasi kohti Savukoskea. Kairi joki oli siis päämäärä. Perille saavuttiin hiukan ennen kahdeksaa, ostimme luvat ja läksimme joelle..

     Luonto oli erityisen hiljainen,  kala miehistä ei ollut tietoa ja kaiken kaikkiaan ilmakin tuki tuota syvää hiljaisuutta. Hetken joen ihailun jälkeen alkoi polte olla liian kova.. Kalalle oli päästävä. Kamat niskaan ja rantaan mars, heti rantaan käveltyäni huomasin, että pientä kuoriutumista oli ilmassa ja pienet taimenet pintoivatkin reilusti koskien reunamontuissa ja niskoilla. Sidoin siimanpäähän vihreän emergentin ja aloitin kalastuksen. Heti meille selvisi, että näitä pieniä taimenia ja puronieriöitä oli joessa haitalle asti.. Pieniä 10-25cm kaloja tuli jatkuvalla syötöllä.. Isot loistivat poissaolollaan. Ilta kääntyi yöksi, taivas veteli päälleen pilviä peitoksi, eikä sadekkaan ollut enään kaukana. Vain hetki ja havahdun ajatuksistani todellisuuteen, vettä ripottelee hiljaa joen tyyneen pintaan, mutta se ei kaloja tunnu haittaavan, pintomisten tuoma lätinä vain yltyy.. Mutta sama tahti jatkuu, pieniä pienten perään.. Mukaan mahtuu kuitenkin jo muutama ihan nätti 30cm taimen, jotka myöskin syövät hanakasti kalvosta tarjottua pupaa.. Jossakin vaiheessa tulee katsottua kelloa puhelimesta, se näyttä jo reilua kolmea aamuyöstä, lähdemme kulkemaan joen rantaa laavulle päin, tulet laavun eteen ja makkarat paistumaan. Edessä n. 30metrin päässä virtaa hiljaa kirkasvetinen Kairijoki, fiilis on sanoin kuvaamaton.. Vielä pienet kalastukset ruoka "tauon" jälkeen ja sitten painumme nukkumaan.


Aamulla herättyämme kulkumme vie taas joelle, nyt hiukan enemmän yläjuoksulle. Sieltäkin löytyy kaloja samalla mitalla, mutta koko ei juuri suurene. Kunnes sitten, erään kosken niskalta iskee oliiviin pupaan reippaamman tuntuinen kala, isku on voimakas ja terävä, pinnassa pyörähtää ja kala vie siimaa, kunnes kaikki on ohi, vain muutamassa sekunnissa.. Mitä ihmettä, on kysymys joka kaikuu pääni sisässä.. Kelaan pettymyksen löysät pois ja totean, että arvioni siiman katkeamisesta olivat vääriä.. Nimittäin nyt katkesi koukku.. Ennen kuulumatonta. Tapahtunut saa mielen ärsyyntyneeksi, kalastus saa riittää siltä päivältä..

Lopuksi vielä muutamia kuvia!

-Miika-