No niin päivitelläämpäs hiukan blogia myös tuolta metsästyksen saralta. Elikkäs metästys on ollut minun elämässä vahvasti mukana jo vaippaikäisestä saakka. Suvussa on metsästäjiä paljon ja jo 6vuotiaana sodankylän Pomokairassa painoi oman nallepuh repun kanssa metsästyksen saloihin totutteleva pikkupoika. Siitä asti on veri vetänyt metsään joka syksy enemmän ja enemmän.

   Ensimmäinen oma ase tuli 12vuotiaana, kun pappa luopui kaapissa pölyyntyneestä 16kaliberisestä Leijonasta. No sillä sitten päästiin varovaisesti alkuun, muutamia laukauksia soramontulla ampuneena uhkuin itseluottamusta isälle ja metsälle oli aseen kanssa päästävä. Koskaan en silloin, enkä tähän päiväänkään mennessä ole savikiekkoja ampunut, mutta kuin ihmeenkaupalla, jo toisella metsästysreissulla Leijona puhui ja nuori koppelo tippui lennosta komeasti sammalikkoon. Sen fiiliksen muistan varmasti koko ikäni. Siitä asti on haulikkoammunta minulta sujunut hyvin ja 15vuotiaana kun ensimmäisen oman kantoluvan sain, niin tottakai piti heti laittaa uusi asekkin. Silloin    uudeksi palvelijaksi tuli Benellin puoliautomaatti haulikko. Oltiin sitä silloin niin maireaa poikaa, kun ensimmäistä kertaa ase tositoimiin kannettiin Elokuun 20 päivänä Raahen merialueelle.

No samaisia ajatuksia pyörii päässä edelleen, metsästys on lähellä sydäntä ja suurena osana elämää. Nykyään tosin etu maastossa hääräilee Pohjan pystykorva uros Ruska ja metsästys reissut ovat kääntyneet enemmän itsenäiseksi ja kavereiden kanssa kulkemiseksi. Lisään loppuun vielä linkin mistä voi tarkastella minun metsästysreissuja ja tapahtumia viime syksyltä ja talvelta kuvien muodossa. Eli tästä.