Eilen tuli käytyä päivä/ilta kalastelemassa Rovaniemeltä n. 65km pohjooseen. Maisemat nyt ei ihan vastaa tunturilappia tai Norjaa, mutta tyydytystä sitä sai tästäkin reissusta, ainakin hiukan. Vesi oli todella matalalla ja kohtuullisen kylmää, mutta kala söi silti huonosti.. Pieniä harjuksia tuli jonkin verran, isojen ollessa kateissa.
Kun ilta alkoi tummua, satuin kalastelemaan ison peilin alapuolista virtaa, kun korviini kantautui suuri mosaus. Käänsin katseeni ylävirtaa, mutta peilin yläpäässä muistona oli vain isot renkaat. Istuin kivelle ja uskoin, että tämä kala kyllä tekee hypyn uudelleenkin ja niin myös tapahtui, en kerennyt kuin parisen minuuttia odotella, kun keskivirran kiven kupeessa vesi pärskyi. Ilmeisesti kutupuuhiaan aloitteleva taimen oli agressiivisella päällä. Viritin kameran valmiiksi, josko siitä vielä yhden kuvan saisi ja uskomatonta kyllä sain otettua kuvan taimenen pintapärskäytksestä, joskin hiukan liian myöhään.. Kuvauksen jälkeen sidoin perhoksi mustan streamerin ja lähdin kokeilemaan. Mutta kala ei antanut minkaanlaista kontaktia minulle, eikä sen jälkeen myöskään hyppinyt enään.. Hiukan alko lippis kiristään. No uutta motivaatiota täynnä läksin ylävirtaan ja aloin larvastelemaan harria, sainkin yhden ihan hyvän harjuksen siimanpäähän ja hetkenpäästä myös haaviini. Nopea mittaus osoitti kalanmitaksi 41cm ja kala nopeasti takaisin raikkaaseen jokiveteen. Parhaimpina perhoina harrille toimi tummanvihreät pupat. Ja lopuksi pari kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti